Kolmiosta neliö

Asumme meille sopivan kokoisessa kaupunkikolmiossa, jossa on lisäksi kenkun mallinen parveke. Parveke on muodoltaan neliö, jonka kaksi sivua ovat avoimet. Yhdellä sivulla on parvekkeen ja keittiön välinen ovi ja ikkuna ja yksi on täysin umpinainen lautaseinä. Parvekkeen sisäseinämät ovat tummanruskeaa lautavuorausta suoraan vuodelta -76. Voitte kuvitella? Ilman minkäänlaista laittamista parveke on aika järkyttävä ihanine betonilattioineen ja todella ajan patinoimine seinineen. Isoin haaste parvekkeessa on se, että parvekelaseja ei ole. Koko kuutio on siis ympäri vuoden täysin sään armoilla, mikä hankaloittaa huomattavasti parvekkeen sisustamista, jos tässä yhteydessä nyt voi sellaisesta puhua... Lisäksi suoraan "takapihalla" on perhepuisto ja paikassa käy paljon väkeä, joilla on meille suora näköyhteys. Viime kesän viritelmiä ovat puusäleiköt molemmilla avoimilla sivuilla. Päällekkäin pingotin kaksi puutarhasäleikköä antamaan edes jonkinlaista näkösuojaa - edes harhaluuloa sellaisesta. Lisäksi toiselle sivulle viritin reilun metrin korkeudelta jämäkkää hyttysverkkoa, ja tämä jo toimiikin näkösuojana naapureita ajatellen, heidän makuuhuoneensa ikkuna kun on juuri meidän parvekkeen vieressä. Lisäksi verkko hillitsi syksyllä lehtien lentelyä parvekkeelle, ja talvella se jopa blokkasi lunta! Toista sivua en ikinä saanut aikaiseksi verkottaa, joten siinä on pelkkä säleikkö. Mikään ei ole niin luotaantyöntävä kuin kylmä betonilattia, siispä hankimme kesällä -12 lattialle kaksi kaistaletta ruskeaa säänkestävää terassimattoa. Tarkoitus oli ottaa matot varastoon talveksi, mutta toisin kävi, ja pelkäsin jo että matot ovat pilaantuneet...

Eilen laitoin siis tämän parvekkeemme kesäkuntoon. Olin jo valmistautunut heittämään matot roskiin, vaan toisin kävi, ne yllättivät! Kunto edelleen kuin uutena! Ainoa, mitä matot kaipasivat, oli imuri. Parvekkeen kalusteissa oli talven jäljiltä melkoinen jynssääminen, mutta sitkeä hinkkaaminen palkittiin ja nyt meillä on taas kesäksi yksi huone enemmän (säävarauksella kuitenkin, ai että haluaisin ne lasit!) :) Yllätyin siis positiivisesti, ja ainoa, mitä kesäparvekkeelle hankin, oli kukat. Aikaisempina kesinä touhu on jotenkin riistäytynyt täysin käsistä ja on tullut hommattua jos jonkinlaista horsmaa. Nyt pidin itseni kurissa ja toin Plantagenista kotiin vain ison orvokkiamppelin (koska se yleensä pysyy tämmöisellä ei-viherpeukalollakin edes hetken hengissä) ja pakko oli ostaa jätti-hortensia, koska se vaan oli niin upea!

Kukkasia ja pupuja. Oikean yläkulman krysanteemin sain äidiltäni äitienpäivänä.

Eikö hortensia olekin upea?! Takana näkyy myös säleikkö-verkko-yhdistelmää. Amalialle on myös parvekkeella oma pikku tuoli.

Eilen kävi sitten näin... Alas viettävällä asfaltilla vauhti kiihtyi liikaa ja nenällä kynnettiin maata. No, se ei ole kesä eikä mikään ilman pientä asfaltti-ihottumaa, onneksi vamma on varsin pintapuolinen! Tekevällä (ja menevälle) sattuu.

Aurinkoisia parvekehetkiä!

- A